Lemmikkien tarinat
Kalaruoka sopii monenlaiselle lemmikille. Lue asiakkaidemme tarinoita!
Paavo
“Mitäs tämä on? Maistetaanpa. Toimii, jatkoon!” 12-vuotias Paavo elää parson russelille lajityypillisen vilkasta elämää ja tarvitsee siksi kunnon sapuskaa. Siinä on oltava riittävästi energiaa ja rasvoja, mutta kuitenkin sellaisessa muodossa, ettei rääpäleestä tule roikale. Siksi kala onkin sille mainio eväs. Muikussa kun on sopivasti rasvaa ja – mikä Paavolle tärkeintä – makua. Paavolle ei nimittäin mikä tahansa ruoka maistu.
Paavo syö Lemmikinkalaa pienelle koiralle tarkoitetun täysravinnon lisänä etenkin silloin, kun agilitykausi on vilkkaimmillaan. Onhan niitä ihmisiä jaksettava juoksuttaa radalla kunnolla.
Remo
Anna lisää, heti, tai jopa pikemmin, totesi 13-vuotias Remo, kun Lemmikinkalaa maistoi. Remo on ollut spanielille tyypillisesti ruoan suhteen pohjaton kaivo, ja harvemmin edes katsoo, mitä suuhun päätyy, kuha päätyy. Vanhemmiten ihmisten oli kuitenkin alettava hieman kiinnittää huomiota herrasmiehen linjoihin, ja hän alkoi syödä senioreille tarkoitettua nappulaa. Kuitenkin sillä seurauksella, että yhä useammin ruoka seisoi kupissa ja kotiväen lautaset alkoivat tyhjentyä salakavalasti ja sitäkin sukkelammin.
Kun Remon kuppiin alettiin lisätä nappulan sekaan Lemmikinkalaa, niin johan alkoi astia kiiltää. Sitä on lisätty täysravinnon sekaan nyt purkillinen päivässä. Kala maistuu spanielipapalle siinä määrin, että menneenä talvena myöskin iho-ongelmat ovat helpottaneet. Hyvät rasvat kun kosteuttavat kuivaa ihoa sisältäpäin. Ja myös varttuneet nivelet kiittävät.
Jeppe, koira Lemmikinkalan takana
Colliemme Jeppe katsoi vuosia vierestä perheen työtä vastuullisen kalastamisen parissa. Uskollinen ja loputon kiinnostus palkittiin, ja Jeppe sai usein kuppiinsa ne kalat, jotka eivät päätyneet ihmisravinnoksi. Kala katosi kupista ennen kuin emäntä ehti kissaa sanoa.
Jepen inspiroimina päätimme purkittaa myös kalasaaliimme sivuvirrat, jotta kaikki lemmikit saisivat saaliista osansa, eikä yhtään kalaa menisi hukkaan.
